maanantai 3. lokakuuta 2011

Reetun tositoimet....


Reetun tositoimet.... kokemusta ja tiedon puutetta

Sovittiin kasvattajan kanssa kesäkuun 1. viikonloppuna puhelimitse, että Reetu astuisi Lucian. Ihanaa, meitin oma poika pääsee testaamaan "miehisyyttään".
Lucialle aikaisemmin kasvattajan suunnittelemalla uroksella ei vielä ollut kaikki terveystulokset kerenneet valmistumaan.

Olimme Lahdessa, kun kasvattaja ilmoitti sopivan ajankohdan olevan kohta käsillä. Rupesimme tekemään lähtöä kohti pohjois-karjalaa, jossa lomailemme maalla ja astutuksen piti tapahtua. Kiirehän meille lähdön kanssa tuli ja perillä olimme 6. kesäkuuta 2011.

Huh hellettä...
1. yritys tapahtui heti perille päästyämme. "Parivaljakko"tutustui toisiinsa ja Reetu pääsi mukaan hajujen maailmaan... Lucia oli päättänyt leikkiä vaikeasti tavoiteltavaa ja härnäsi Reetua naisellisesti. Päästi välillä hyppäämään selkään, mutta kuitenkin livisti Reetun alta pois ja niin edespäin.
Hiki tässä tuli itsellekin saati sitten koirille. Päätettiin yrittää aamulla uudelleen, jos kuumuus ei vielä olisi noussut sietämättömiin lukemiin.

Jälleen aamutuimaan kasvattaja ja Lucia saapui luoksemme ja yrittivät jälleen löytää yhteistä säveltä. Tulokset olivat kuitenkin samanmoisia kuin edellisenäkin iltana.
Näin myö sitkeästi yritettin kolmena päivänä kaksi kertaa päivässä saada tuloksia aikaan.

Kolmantena päivänä Lucia päästi Reetun jo niin pitkälle, että pysyi hetken paikoillaan, muttei kuitenkaan "nalkkiin" asti. Reetulla jäi touhut selkeästi kesken... miehiset vehkeet roikkui pitkänä ja Lucialle varattu "eliksiiri" valui maahan. No, ainakin lupaavaa... ainakin meitin mielestä. Illalla jälleen uusi yritys.

Reetu oli tehnyt kovan työn jo useana päivänä peräkkäin ja kun oli niin kuuma ilmakin, rötkähti lattialle, läähätti ja puuskutti. Yritimme viilentää Reetua viileillä ja märillä pyyhkeillä. Emme ole aikaisemmin nähnyt Reetua nuin reporankana. Näky jopa pelästytti meitikin. Olimme jo valmiita luovuttamaan ja puhaltamaan pelin poikki. Onneksi Reetu piristyi aamuun mennessä.

Aamulla taas jatkettiin yritystä. Lucia luisteli jälleen itsensä taitavasti pois Reetun alta.

Muutaman tunnin kuluttua kasvattaja soitti ja kertoi Reetun veljen Papun (joka on kasvattajan oma uros) astuneen Lucian täydellisesti. MITÄH....... Uutinen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Kuitenkin yrityksiä jatkettiin aamulla ja myös iltapäivällä, mutta yritykseksihän ne jäi. Onko meitin Reetussa jokin vika?
Kasvattajan mukaan Lucia oli kyllä seissyt ottavan nätisti paikoillaan, mutta Reetua ei kuulemma kiinnostanut tarpeeksi. Johtuiko kuumuudesta vai mikä olikaan todellista?
Päätettiin pitää välipäivä, olihan koirat jo varmaan lopen kyllästyneitä vai kyllästyykö ne koskaan. Kyllä tämä on rankkaa.

Välipäivän jälkeen uusi aamu ja uudet kujeet. Koirat olivat ilmeisesti ladanneet itseensä uutta virtaa. IIHHANAA, se onnistui. Olimme niin onnellisia.
Toki onnellisia kun olimme, kerroimme Reetun astuneen Lucian vihdoin. Ystävämme, koiraimmeisiä hänkin, eri rotu toisin, (mutta käytäntö ja Suomen kennelliitto on aivan sama kui meille Leonbergeillekin,) kysyi meitiltä HYPPYMAKSUSTA. Mikä se on? No, entäs ASTUTUSSOPIMUS? No mikäs se sitten on? Vaikea vastata ystävällemme yhtikäs mitään, eihän myö tiedetty sellaisista asioista mitään.
Kysäisin asiaa kasvattajalta. Hän vastasi muitta mutkitta, ettei ensimmäistä kertaa astuvan uroksen omistajalle tarvitse maksaa hyppymaksua. No entäs astutussipimus, ei kuulemma tartte ystävien kesken sellaista käyttää...... Hämmästyttää, kummastuttaa näin kokematonta näissä asioissa. No entäs tämä kaksoisastutus... Reetu oli kuulemma vain hätävara.
Asiat on sovittu kasvattajan kanssa.........

Oppia ikä kaikki..... kokemusta, kokemusta ja kokemusta.
Tästä on hyvä jatkaa etiäpäin.


Reetun suloiset pojat